Kotihoidon myöntämisperusteet

Asiakkaan tilannetta ja palveluntarvetta arvioitaessa on otettava huomioon asiakkaan fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä ympäristön esteettömyys, asumisen turvallisuus ja lähipalveluiden saatavuus.

Kotihoitoa myönnetään henkilölle:

  • jonka fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen tai kognitiivinen toimintakyky on alentunut eikä hän enää kykene suoriutumaan yksin tai pelkästään lähipiirin turvin päivittäisistä toiminnoista (kuten ruokailu, pukeutuminen, peseytyminen, wc-käynnit, lääkehoito).
  • joka tarvitsee alentuneen toimintakykynsä tai sairautensa vuoksi sairaanhoidollista apua, muttei kykene käyttämään kodin ulkopuolisia terveyspalveluita. Sairaanhoidollinen tarve voi olla myös lyhytkestoista (haavanhoito, leikkauksen jälkeinen seuranta ja kuntoutus).
  • jota pääsääntöisesti voidaan avustaa yhden hoitajan voimin.

 

Kotihoidosta kieltäytyminen ei ole peruste asumispalvelupaikan myöntämiselle.

 

Kotihoito ei voi hoitaa asiakasta:

  • joka ei halua palveluja,
  • on aggressiivinen,
  • on päihtynyt,
  • ei sitoudu yhteistyöhön,
  • joka ei ota vastaan hoitoon tarvittavia apuvälineitä,
  • jolla ei ole asianmukaisia työvälineitä ja puhdistusaineita,
  • jos työntekijöiden tarvitsemat sähkölaitteet eivät ole kunnossa tai turvallisia,
  • jos paikalla on uhkaavasti käyttäytyvä tai päihtynyt vieras,
  • jos hoitajan läsnä ollessa tupakoidaan,
  • jos asunnossa olevat mahdolliset lemmikit eivät ole kytkettynä tai sijoitettuna, toiseen huoneeseen (lemmikkien hoitaminen ei kuulu hoitajien tehtäviin),
  • joka ei anna lupaa Effica-potilastietojärjestelmän käyttöön.