Kotihoidon myöntämisperusteet Asiakkaan tilannetta ja palveluntarvetta arvioitaessa on otettava huomioon asiakkaan fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä ympäristön esteettömyys, asumisen turvallisuus ja lähipalveluiden saatavuus. Kotihoitoa myönnetään henkilölle: jonka fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen tai kognitiivinen toimintakyky on alentunut eikä hän enää kykene suoriutumaan yksin tai pelkästään lähipiirin turvin päivittäisistä toiminnoista (kuten ruokailu, pukeutuminen, peseytyminen, wc-käynnit, lääkehoito). joka tarvitsee alentuneen toimintakykynsä tai sairautensa vuoksi sairaanhoidollista apua, muttei kykene käyttämään kodin ulkopuolisia terveyspalveluita. Sairaanhoidollinen tarve voi olla myös lyhytkestoista (haavanhoito, leikkauksen jälkeinen seuranta ja kuntoutus). jota pääsääntöisesti voidaan avustaa yhden hoitajan voimin. Kotihoidosta kieltäytyminen ei ole peruste asumispalvelupaikan myöntämiselle. Kotihoito ei voi hoitaa asiakasta: joka ei halua palveluja, on aggressiivinen, on päihtynyt, ei sitoudu yhteistyöhön, joka ei ota vastaan hoitoon tarvittavia apuvälineitä, jolla ei ole asianmukaisia työvälineitä ja puhdistusaineita, jos työntekijöiden tarvitsemat sähkölaitteet eivät ole kunnossa tai turvallisia, jos paikalla on uhkaavasti käyttäytyvä tai päihtynyt vieras, jos hoitajan läsnä ollessa tupakoidaan, jos asunnossa olevat mahdolliset lemmikit eivät ole kytkettynä tai sijoitettuna, toiseen huoneeseen (lemmikkien hoitaminen ei kuulu hoitajien tehtäviin), joka ei anna lupaa Effica-potilastietojärjestelmän käyttöön.
